Kuinka työmarkkinapolitiikka ja ilmastonsuojelu liittyvät toisiinsa ja miksi rakennemuutos ei toimi tällä tavoin tähän mennessä?
Johannes Kopf on PES-verkoston puheenjohtaja ja Itävallan julkisen työvoimapalvelun AMS: n toimitusjohtaja. Tämä artikkeli heijastaa kirjoittajan henkilökohtaista mielipidettä.
Kysymys siitä, miten haluamme pelastaa ilmastomme, on jo päätetty poliittisesti. Emme myöskään muutu itsestämme kasvun jälkeiseksi yhteiskunnaksi lopettaaksemme ilmaston lämpenemisen, emmekä asu huomenna Christian Felberin yhteisessä hyvässä taloudessa. Yhdysvaltain hallitusohjelma New Green Deal ja Von der Leyenin European Green Deal tavoittelevat YK: n sopimien kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti vihreän talouskasvun tavoitetta. Samalla ympäristöinnovaatioiden pitäisi mahdollistaa yli 100 vuotta vanha ristiriita talouskasvun ja ympäristönsuojelun välillä. Itse asiassa joukko mielenkiintoisia mallilaskelmia antaa nyt uskottavaa näyttöä siitä, että riittävien teknisten innovaatioiden avulla ei ole vain mahdollista enemmän raaka-aineita ja energiatehokkuutta, vaan että jopa alenevat ympäristön pilaantumisen tasot samanaikaisesti kasvavan talouskasvun kanssa ovat saavutettavissa.
Nämä ovat toiveikkaita ennusteita, joita poliitikot käyttävät nykyisten uudistustensa perustana. Koska on kuitenkin myös tärkeitä erimielisyyksiä ja tulevaisuus on luonnostaan epävarma, on järkevää olla turvautumatta yksinomaan teknologisen innovaation voimaan, mutta myös edistää sosiaalisia innovaatioita. Yksi tai kaksi yhteisen hyvän talouden kannattajien ideoista voidaan lainata kannattavimmin täältä, olipa kyse esimerkiksi tiettyjen resurssien yhteisestä käytöstä tai ympäristöystävällisemmän käyttäytymisen edistämisestä esimerkiksi kulutus tai liikkuvuus.
Pelkästään työllisyyspolitiikan näkökulmasta en pelkää ilmastonmuutosta eikä sen torjuntaa työmarkkinoiden hallinto-organisaation johtajana:
Ilmastonmuutoksen torjunta
EU: n komissio on ilmoittanut aikovansa mobilisoida yli biljoonan euron julkiset ja yksityiset investoinnit ilmastoon liittyviin hankkeisiin seuraavien 10 vuoden aikana tulevaisuuden kannalta sopivan Euroopan investointisuunnitelmalla. Yli 100 miljardia euroa vuodessa luo kaikenlaisia uusia työpaikkoja. Voimakasta kasvua voidaan odottaa paitsi uusilla ammatillisilla aloilla myös klassisten ammattien, kuten esimerkiksi putkimiehen tai aurinkotekniikan, valtavan kasvun. Kuten esimerkiksi Christian Mikovits Wienin luonnonvarojen ja biotieteiden yliopiston kestävän taloudellisen kehityksen instituutista sanoi äskettäin, joudut asentamaan 400 aurinkosähköjärjestelmää päivässä pelkästään Itävaltaan, jos haluat saavuttaa kansallisen tavoitteen saada kaikki sähkö uusiutuvasta energiasta vuoteen 2030 mennessä vain katoilla.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
Yksi työpaikkoja luova moottori, joka on mielestäni ainakin yhtä suuri ja joka toimii jo nyt, on ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Sillä on kuitenkin jo kuumempaa. Siksi esimerkiksi kaupungit on peitettävä vehreällä alueella; eristetyt talot; kerätty sadevesi; vanhusten kodeissa, sairaaloissa ja kouluissa varjo; luonnon vaarojen välttäminen; ja enemmän ilmastoon sopivia puita istutettu.
Joten kaiken kaikkiaan tulee olemaan lisä- ja uusia töitä.
Kaikesta tästä luottamuksesta huolimatta huoleni on edelleen poliitikkojen tarvitsema rohkeus.
Teollistumisen jälkeen on tapahtunut useita perusteellisen rakennemuutoksen jaksoja, mikä on nyt tarpeen ilmastonsuojelun yhteydessä. Venäläinen taloustieteilijä Nikolai Dmitriyevich Kondratiev kuvaili tätä vuonna 1926 pitkien aaltojen teoriassa. Teoria, jonka Schumpeter kehitti myöhemmin, osoittaa, että perustekniset innovaatiot ovat johtaneet perusteellisiin radikaaleihin muutoksiin taloudessa, tuotannossa ja työmarkkinoilla 40-60 vuoden välein. Kondratievin viiden aallon syyt vuodesta 5 lähtien, jotka myöhemmin nimettiin heidän löytönsä mukaan, olivat (kiinteä) höyrykone, rautatie, sähkö ja kemia, auto ja tietotekniikka.
Mainitut innovaatiot muuttivat melkein kaikkea ja käynnistivät valtavan talouskasvun luomalla monia uusia työpaikkoja. Samanaikaisesti kuitenkin valtava määrä ihmisiä menetti nykyisen työpaikkansa. Tämä alkoi kutojilla, jotka tuottivat materiaaleja kotityöntekijöinä ja jotka olivat yhtäkkiä tuhansien poissa höyrykäyttöisten kutomakoneiden takia. Myöhemmät valmentajat, elokuvateatterimuusikot, vaihtopaneelin tyttö ja konekirjoittajat menettivät työpaikkansa, vain muutamia niistä kärsineistä.
Aina oli vaikeaa, osittain mahdotonta, kouluttaa uudestaan teknisen muutoksen takia työttömäksi joutuneita ihmisiä tekemään täysin uusia, kysyttyjä ammatteja. Tähän päivään asti tämä on erittäin tärkeä nykyaikaisen työmarkkinapolitiikan keskeinen tehtävä, ja siksi meillä on paljon kokemusta esimerkiksi Itävallan työmarkkinamallista, joka on esimerkillinen Euroopalle ja jolla on ollut selvästi osoitettavissa olevat menestykset.
Tämän vuoksi olisi luonnollista nähdä ilmastonmuutoksen torjunta ja valtion valtavien tukien käynnistämät investoinnit uudena Kondratievin aallona ja katsoa tulevaisuuden toivoa täynnä. Se, mikä on jo mennyt melko hyvin viisi kertaa, menee todennäköisesti myös kuudennen kerran.
Ja mielestäni tämä johtopäätös on liian yksinkertainen. Kaikki aikaisemmat mainitut työmarkkinoiden perustavanlaatuiset muutokset johtuivat innovaatioista, joita ei voitu hillitä niiden yksilöllisten etujen vuoksi. "Pitkät aallot" kesti vastaavasti 40-60 vuotta.
Tällä kertaa kolme asiaa on kuitenkin pohjimmiltaan erilainen.
Ensiksi: meillä ei ole 40-60 vuotta aikaa pelastaa ilmastomme.
Toiseksi: yksilön on usein asetettava etusijalle yhteiskunnallinen etu henkilökohtaisen edun sijasta, mutta hänen on usein pakko hyväksyä henkilökohtaiset rajoitukset.
Kolmanneksi: muutoksen veturi ei voi tällä kertaa olla teknisen innovaation henkilökohtainen etu, mutta sen on oltava politiikkaa lainsäätäjän muodossa. Nimittäin ei riitä pelkästään sähköautojen tukeminen, esimerkiksi lainsäätäjän on myös kallistettava polttomoottorilla varustettujen autojen käyttöä tai jopa kiellettävä tällaisten uusien ajoneuvojen myynti lähitulevaisuudessa. Oletettavasti ei riitä, että Euroopassa suoritettavat lennot korotetaan huomattavasti verollisilla lisämaksuilla, oletettavasti he kokevat jossain vaiheessa myös rajoituksia esimerkiksi lyhyen matkan reiteillä, koska öljykäyttöiset lämmitysjärjestelmät eivät ole enää sallittuja uusissa rakennuksissa.
Tällaiset tulevaisuuden kannalta välttämättömät toimenpiteet maksavat kuitenkin todellisia työpaikkoja nykyhetkessä. Sähköautot vaativat vähemmän huoltoa, lentoemännät menettävät työpaikkansa, lämmitysöljysäiliöautojen kuljettajat muuttuvat tarpeettomiksi.
Kaikissa näissä tapauksissa tekniset innovaatiot eivät tee näitä ihmisiä työttömiksi, vaan poliitikkojen päätös, jonka on luonnollisesti myös otettava vastuu tästä. Eikä ole muuta asiaa, jossa poliitikot ovat yhtä kiristettäviä kuin työpaikkojen suojelussa. Samanaikaisesti poliitikkojen on myös huolehdittava siitä, että yhteiskunta antaa tukensa tarvittaville oikeudellisille rajoituksille. Kuinka nopeasti poliittinen oppositio osoittaa solidaarisuutta esimerkiksi irtisanomisen uhkaamiin kaivosmiehiin, voimme todistaa Brandenburgissa, jossa AfD: hen (äärioikeistopuolue) on tapahtunut valtava keinu myös ammattiliittojen jäsenten keskuudessa, koska hiilikentät uhkaa sulkeminen.
Tämä tarkoittaa siis: ilmastonsuojelu on samanaikaisesti ja lähinnä työmarkkinapolitiikkaa. Vastauksia tarvitaan kaikille niille, jotka saattavat hyväksyä yhteiskunnalliset välttämättömyydet, mutta jotka haluavat tietää, että heidän henkilökohtainen elintilanteensa on turvallinen. Poliitikot, jotka eivät ymmärrä tätä tilannetta tai ota sitä huomioon, eivät koskaan saa rohkeutta tai kykene puolustamaan voimaa työntämään tarvittavia rajuja ilmastonsuojelutoimia.
Jätä vastaus